mistä tiedät, että liikut sopivasti?

Sopiva määrän tunnistaa siinä, että treeni vähän jännittää — mutta treenin jälkeen hymyilyttää.

Mistä tiedän ensimmäisenä, että kaikkea on liikaa?

• Liikaa treeniä.

• Liikaa kiirettä.

• Liikaa vaatimuksia.

• Liikaa kaikkea.

Kiukusta.

Alan ärsyyntyä pienistä asioista. Kärsivällisyys lyhenee ja tavallisetkin asiat tuntuvat raskaammilta kuin yleensä.

Kiukku ei tietenkään aina tarkoita, että olisin treenannut liikaa. Mutta olen oppinut tunnistamaan sen yhdeksi omista ensimmäisistä merkeistäni: kokonaiskuormaa saattaa olla enemmän kuin pystyn sillä hetkellä vastaanottamaan.

Harjoittelu ei tapahdu erillään muusta elämästä. Työ, kiire, huonosti nukutut yöt ja ihmissuhteiden kuormitus vaikuttavat siihen, kuinka paljon harjoittelusta pystyy palautumaan.

Miksi? Koska tämä kaikki tapahtuu samassa kehossa.

Mistä tiedän, että liikettä on liian vähän?

Levottomuudesta.

Ajatukset kiertävät kehää. Olo on tukkoinen. Kehossa tuntuu olevan energiaa, joka ei pääse mihinkään.

Silloin en tarvitse lisää ajattelua.

Tarvitsen liikettä.

Kävelyn, juoksun, voimaharjoituksen, uinnin tai vain hetken, jossa hengitys syvenee ja keho saa tehdä.

Miltä sopiva määrä tuntuu?

Siitä, että treeni ei aina tunnu helpolta.

Vähän jopa jännittää, kykenenkö.

Harjoituksessa joutuu yrittämään, keskittymään ja välillä sietämään sitäkin, ettei kaikki onnistu heti.

Mutta treenin jälkeen lähden kotiin hymyssä suin.

Olo ei ole murskattu vaan elävä.

Vaikka harjoitus olisi ollut raskas, se ei vie kaikkea muuta mukanaan.

Sopiva harjoittelu ei tarkoita sitä, että jokainen treeni tuntuu hyvältä tai että aina huvittaa lähteä.

Se tarkoittaa minulle sitä, että harjoittelu rakentaa enemmän kuin kuluttaa.

Omaan kehoon on tutustuttava

Tutkimus antaa suuntaa. Ohjelma antaa rungon. Valmentaja voi auttaa näkemään kokonaisuutta.

Mutta niiden rinnalla täytyy vähitellen oppia tunnistamaan, miten oma keho reagoi.

Palaudunko?
Kehitynkö?
Jaksanko myös muun elämäni?
Tarvitsenko lisää, vähemmän vai aikaa jatkaa samalla tavalla?

Omaan kehoon tutustuminen ei tarkoita sitä, että jokaista tunnetta tai tuntemusta pitäisi pelätä.

Se tarkoittaa omien merkkien tunnistamista.

Harjoituspäiväkirja voi auttaa

Oman kehon tuntemista voi opetella myös kirjoittamalla muutaman asian ylös jokaisen harjoituksen jälkeen.

Kirjaa esimerkiksi:

• mitä teit ja kuinka kauan

• kuinka kuormittavalta harjoitus tuntui asteikolla 0–10

• miltä keho tuntui ennen harjoitusta ja sen jälkeen

• olitko palautunut ennen seuraavaa harjoitusta

• mitä elämässä on juuri nyt meneillään

• vaikuttivatko uni, mieliala tai muu elämän kuormitus harjoitteluun

Kaikkea ei tarvitse seurata tarkasti.

Olennaisinta on huomata toistuvat kuviot.

Millaisen harjoituksen jälkeen nukut hyvin?
Milloin treeni jättää hyvän energian?
Milloin ärtymys, raskaus tai väsymys alkaa kasautua?

Minulla liika näkyy usein kiukkuna.

Liian vähäinen liike levottomuutena.

Sopiva määrä siinä, että vähän jännittää — ja treenin jälkeen hymyilyttää.

Mitä havainnoista voi päätellä?

Jos harjoittelu kulkee vähitellen paremmin, palaudut ennen seuraavaa treeniä ja jaksat myös muun elämäsi, harjoittelua ei tarvitse jatkuvasti muuttaa. Usein paras ratkaisu on jatkaa samalla tavalla.

Jos harjoitukset alkavat tuntua helpommilta eikä kehossa ole jatkuvaa raskautta tai kipua, määrää, tehoa tai harjoituksen vaikeutta voi lisätä vähän kerrallaan.

Jos uni heikkenee, ärtymys lisääntyy, harjoittelu kulkee useamman kerran tavallista huonommin tai keho ei ehdi palautua ennen seuraavaa treeniä, kuormitusta kannattaa hetkeksi vähentää.

Yksittäinen huono päivä ei vielä kerro paljon. Muutaman viikon merkinnöistä voi jo alkaa nähdä, mikä omassa harjoittelussa rakentaa ja mikä kuluttaa

Haluatko tietää lisää?

Kirjoitin aiheesta aiemmin: PALAUTUMINEN EI OLE TAUKO – SE ON KEHITTYMISEN EHTO